SUVUN HISTORIA PÄHKINÄNKUORESSA 



Sukumme historiaa voidaan tarkastella kolmesta eri näkökulmasta: sukupolviketjuina, sukumme ihmisten elämänvaiheina ja -tarinoina, sekä varsin harvinaisen sukunimemme tarinana. Siksi myös vuonna 2006 julkaistun sukukirjamme nimeksi tuli "Pirnes - nimen ja suvun jäljillä". 

KARJALAN PIRNESTEN KANTAISÄ JA HÄNEN JÄLKIPOLVENSA 

Meidän Karjalan Pirnesten kantaisä on Pekka Matinpoika (Pehr Mathiaksenpoika) Pirneskoski e. Laukka (Laucka). Hän on syntynyt Pyhäjokivarressa Haapaveden pitäjän Mieluskosken kylässä Pyhäjoen kihlakunnan lautamies Matti Matinpoika Laukan ja Marketta Pekantytär Koivun toiseksi vanhimpana lapsena 15.11.1700 eli pian suurten kato- ja kuolonvuosien jälkeen. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän eli Suuren Pohjan sodan ja sitä seuranneen raskaan isovihakauden aikana, mahdollisesti osan ajasta piilopirteissä vainolaisia paossa. 

Pekasta tuli Mieluskosken naapurikylässä Oulaisten Matkanivalla sijaitsevan Pirneskosken talon isäntä 1728. Näin hänestä tuli Pirneskoski. Länsi-Suomessahan sukunimi vaihtui usein asuinpaikan ja talon nimen mukaan. Hän oli talon haltijana vuoteen 1742. Pekan puoliso oli Riitta Niilontytär (Brita Nilsintytär) Pykölä Oulaisista. Perheeseen syntyi seitsemän lasta, joista moni kuoli jo lapsena. Perhe muutti heti pikkuvihan jälkeen Kiteelle asettuen asumaan Matkaselkään Tohmajoen varrelle ja Ruokojärven itärannalle aivan silloisen valtakunnanrajan tuntumaan. Sukunimi lyheni Pirnekseksi. Matkaselässä Pekka oli Pirnelä-nimisen kruunun perintötilan numero 3 (uusi 5) isäntänä vuodesta 1751 kuolemaansa 1786 saakka. 
Sukunimi lyheni Pirnekseksi. Matkaselässä Pekka oli Pirnelä-nimisen kruunun perintötilan numero 3 (uusi 5) isäntänä vuodesta 1751 kuolemaansa 1786 saakka. Suku asutti Pirnelän tilaa, joka 1878 tapahtuneen tilan jaon ja vävyjen haltuun siirtymisen jälkeen muuttui 1898 Valamoksi sotiin saakka. Sodan jälkeen tila jäi rajan taakse luovutetulle alueelle. Sukua asui myös useilla niin ikään rajan taakse jääneillä Jaakkimankylän tiloilla. Osa suvusta oli jo siirtynyt 1870-1890 Etelä-Karjalaan: mm. Rautuun, Valkjärvelle, Viipuriin ja Käkisalmeen, muutamat jopa Pietariin saakka. Viime sotien jälkeen sukua on sirottautunut ympäri eteläistä Suomea.

Suku asutti Pirnelän tilaa, joka 1878 tapahtuneen tilan jaon ja vävyjen haltuun siirtymisen jälkeen muuttui 1898 Valamoksi sotiin saakka. Sodan jälkeen tila jäi rajan taakse luovutetulle alueelle. Sukua asui myös useilla niin ikään rajan taakse jääneillä Jaakkimankylän tiloilla. Osa suvusta oli jo siirtynyt 1870-1890 Etelä-Karjalaan: mm. Rautuun, Valkjärvelle, Viipuriin ja Käkisalmeen, muutamat jopa Pietariin saakka. Viime sotien jälkeen sukua on sirottautunut ympäri eteläistä Suomea. 

Syitä kantaisämme Kiteelle muuttoon voi vain arvailla. Varmaa on, että Kitee menetti pikkuvihan kahakoissa paljon väkeä. Tiloja autioitui ja niiden uudelleen asuttajia tarvittiin. Kaakkoinen Suomi oli menetetty ja rajaseutua haluttiin vahvistaa. Pohjanmaan jokivarsia 1740-luvun taitteessa kohdanneet kadot, tulvat ja karjarutto ovat osaltaan saattaneet vauhdittaa muuttopäätöstä. 

Sukumme patriarkka oli ilmeisen vahvaa tekoa ja sukunsa selviytyjä. Hän eli korkeaan 86 vuoden ikään. Sukua jatkoivat hänen kaksi poikaansa Pekka (s. 1728) ja Esko (s. 1737). Pekan neljästä sukua jatkaneesta tyttärestä ainakin yhden eli 1748 syntyneen Annan jälkipolvea elää nykyään. Suurin osa polveutuu kuitenkin Eskon kolmesta pojasta Matista (s. 1765), Eskosta (s. 1768) ja Pekasta (s. 1773), joten heitä voidaan kutsua sukulinjojen 1, 2 ja 3 kantaisiksi. Eskon tytär Susanna (s. 1780) on myös edellä mainitun Annan jälkeläisten esiäitejä. Matin mukaan nimetty sukulinja 1 jakaantui myöhemmin mm. Pietarin-Kivennavan, Matkaselän-Joensuun, Sortavalan-Oriveden-Pyhtään, sekä Kiteenlahden sukuhaaroihin. Eskon sukulinja 2 puolestaan jakaantui Raudun-Metsäpirtin ja Valkjärven sukuhaaroihin, jotka siirtolaisina ovat hajaantuneet eri puolille eteläistä Suomea. Pekan sukulinja 3 muodostuu Lahden seudun, Vaasan- pääkaupunkiseudun sekä Pyhäsalmen-Keuruun- Turunseudun sukuhaaroista. 

Yli sata vuotiaaksi elänyt Iida Hakulinen, o.s. Pirnes, tyttärensä Sirkka Kallio, Sirkan poika Timo ja tämän tytär Laura

KANTAISÄMME ESI-ISÄT 

Sukumme tarina sai uutta syvyyttä vuoden 2009 alussa, 
kun sukumme juurien selvitys yhden oivalluksen
 ja hyvän tutkijayhteistyön kautta eteni merkittävästi. 
Osoittautui, että Karjalan Pirnesten kantaisän esi-isät
olivat isän puolelta Haapaveden Mieluskylän 
 Laukkoja ja äidin puolelta Haapajärven kylän 
Koivuja. 
Laukan suvun osalta on Paavo Olavi Jussila tehnyt varsin perusteellisen selvityksen. Ensimmäisen Laukan talon perusti 1594 Juho Olavinpoika Laukka. Vanhin Laukka-niminen henkilö on Mieluskoskella asunut Juho Laukka, joka maksoi veroja vuosina 1520-1548. Jussila olettaa, että Laukan suku on alun perin Laukkasia ja tullut Haapavedelle Jääskestä Laukkalan kylästä. Kirvu ja Sääminki ovat muita mahdollisia lähtöpaikkoja. Mikäli olemme Haapavetisen Jari Laukan kanssa tulkinneet sukujohdot oikein, vanhin tiedossa oleva Laukka (em. Juho) on kantaisämme esi-isä 6 sukupolvea taaksepäin. 

Koivun taloja oli Haapajärven kylässä jo 1680-luvulla kaksi. Niistä ensimmäisen perusti Paavo Laurinpoika ja toisen Esko Pekanpoika. Tarkempaa selvitystä ei vielä ole tehty, mutta Esko lienee ollut kantaisämme äidin, Marketan, veli. 

Usein kysytään, ovatko Haapavedeltä lähtöisin olevat Pirnekset - ja yleensäkin muut maamme Pirnekset - samaa sukua kuin me Karjalan Pirnekset. Ilmeisesti kaikki muut maamme Pirnekset ovat lähtöisin Haapaveden Mieluskosken kylän kolmesta Pirnestalosta (Keskitalo, Kärki, Kanala). Myös he kaikki näyttävät polveutuvan edellä mainitusta Laukkasuvusta (Matti Pekanpoika Laukasta s.1685). 

Sukumme ihmisten elämänvaiheet ovat moni-ilmeiset ja värikkäät. Sukukirja kertoo niistä pienen osan, mutta suuri osa odottaa varmasti yhä julkituloaan. Sukumme vaiheet liittyvät kiinteästi maamme ja erityisesti sotiemme historiaan sekä elinkeinorakenteen muutoksiin. Kruununtalonpojat ovat aikojen saatossa vaihtuneet monenlaisten ammattien osaajiksi. Yritteliäisyys ja vastuuntuntoisuus näyttävät olevan sukumme jäsenten tunnusmerkkejä. 

SUVUN NIMEN HISTORIASTA 

Sukumme nimen historia on varsin perusteellisesta selvitystyöstä huolimatta edelleen jossain määrin mysteeri. Valtaosa maassamme olevista Pirnes-alkuisista paikannimistä on saanut nimensä Pirnes-nimisten asukkaiden mukaan. Haapaveden ja Oulaisten rajalla olevat Pirnesjärvi ja Pirnesoja olivat todennäköisesti luontonimiä ennen kuin Pirnes tuli talojen nimeksi ja henkilönimeksi. Täysin varmaa ei sekään ole. Varmaa on, että kaikilla nimillä on ollut niiden syntyessä jokin merkitys. Se vain on saattanut päätyä hämärään aikojen saatossa. 

Monista vaihtoehtoisista nimemme selitysmalleista todenmukaisimmalta vaikuttaa selitys, jonka mukaan nimi olisi lappalaisperäinen. Näkemystä tukee erityisesti se, että Pyhäjokivarressa Oulaisissa ja Haapavedellä on runsaasti lappalaisperäistä paikannimistöä. Toinen varteenotettava selitys on se että Pirnes-nimi olisi vanhaa balttilaista kieliperua, ja tarkoittaisi haltuun otettua eräaluetta. Muista vaihtoehdoista varteenotettavin lienee nimen juontuminen saksalaisperäisestä Birn-sanasta. Birn (suom. päärynä) ja Birnbaum (suom. päärynäpuu) ovat vanhoja saksalaisperäisiä henkilönimiä. Virossa Pirnipuu tarkoittaa päärynäpuuta ("päärynöiden puu") ja on selvästi tullut saksan kielestä. Luontolähtöinen nimemme joka tapauksessa näyttää olevan Yksi mahdollinen ja lappalaisperäisyyden kanssa sopusoinnussa oleva tulkinta on, että nimen kantaosa pirne tai pirni tarkoittaisi solisevan kivikkoisen puron pintaan syntyvää värettä. Tällöin sukunimi Virnes saattaisi olla merkityssisällöltään samaa juurta. 

(Unto Pirnes)